Erossa asuessani otin mesen koneeseeni, mutta muutoin sitä en koskaan käytä. Olen pitänyt koko illan auki meseä ja toivoin lasten tulevan sinne. He eivät ehkä halua. Eivät jaksa enää minua, sekin on ymmärrettävää. Tämä tuntuu tietenkin pahalta.

Muistini vähän pätkii. Vasta hetki sitten tuli mieleeni jotakin. Vai kuvittelenko vai. Toivottavasti. Minusta osastonlääkäri puhui minulle alkuhaastattelussa sähköhoidosta. Olen nyt peloissani. Koen, että muistini, keskittymiskykyni ja kognitiiviset kykyni ovat jo masennuksen vuoksi paljon heikentyneet. Pelkään, että minut pakotetaan johonkin, mitä en halua. Avo-osastollakaan pystynyt vaikuttamaan kaikkeen hoitooni, kuten lääkkeisiin.